Käärinliinat katkaisivat Larsson-putken

Markon blogissa on keskustelua Stieg Larssonin Millennium-trilogiasta, jonka kolmas osa on minulla ns. työn alla. Olen taistellut urhoollisesti tähän asti, loppu häämöttää jo - ja kirja on jäämässä kesken. Nyt ei saisi luovuttaa, vaikka normaalisti hylkäänkin kirjan kuin kirjan todella helposti. Tästä vain on tullut jonkinlainen päämäärä itsessään. Kasitonninen. Ehkä harjoittelen tällä jotain vieläkin möhkälemäisempää varten.

Joka tapauksessa Käärinliinat katkaisi Millennium-putken hetkeksi. Larssonin ruotsalaisesta hyvinvoinnista kaipaa nimittäin välillä lomalle. Oikeastaan koko kirjasarjan ongelma on sen "toiminta"ympäristön loputon ruotsalaisuus. Kaikesta keskustellaan kaikkien kanssa, jokainen asia tehdään selväksi, jokainen mielipide kysytään. Juuri kun kerronta uhkaa kääntyä jännityksen puolelle ja olisi aika toimia, ryhdytään keskustelemaan toimimisesta. Vi måste diskutera det här... Minulla on mielikuva, että kaikilla trilogian henkilöillä - fantasiahahmo Lisbeth Salanderia lukuun ottamatta - on vakuutusasiat kunnossa, hyvät veriarvot ja uusi pyöräilykypärä (koska se on turvallisempi kuin vanha, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa).

Yöpöytälukemistoksi Millennium-trilogia kuitenkin sopii erinomaisesti. Suurin piirtein joka toinen luku loppuu siihen, että joku painuu sänkyyn ja nukahtaa välittömästi. Siihen on turvallista lukijankin uinahtaa.