Graham Joyce on niitä kirjailijoita, jotka jossain toisessa todellisuudessa olisivat ansaitusti paljon tunnetuimpia kuin ovat tässä nykyisessä. The Silent Land saattaa olla sieltä yleisöystävällisimmästä päästä, ja kun elokuvasuunnitelmistakin huhuillaan niin kenties tästä tulee se läpimurto massan tietoisuuteen.

Vähänkään genretavaraa lukeva näkee loppuratkaisun hyvissä ajoin etukäteen, mutta yllätyksettömyydellä ei ole merkitystä, jos matka on miellyttävä. Olen viehättynyt tällaisiin aika simppeleihin pienoisromaaneihin, jotka lukaisee välipalana melkeinpä kertaistumalta. Aina ei kaipaa vuoristorataa. Joskus possujuna on juuri sopivan vauhdikas.



Tämä blogi muuten tuskin tulee edelleenkään päivittymään usein, koska sen tehtävä on toimia verryttelyalustana muita kirjoitushommia varten.