Lovecraftia

Mitenköhän tämäkin on mennyt ohi silmien: Lovecraftin koko tuotanto uudelleen suomeksi. Pitänee varmaan ostella jo varastoon, jotta lapsi voi myöhemmin opetella lukemaan Cthulhun parissa.

Nythän se onneton ei ymmärrä vielä edes pikku-Cthulhun seikkailuja.

Vaippoja vaihdellessa jää pakostakin vähän vähemmälle huomiolle messuilu sun muu kustantamoihin liittyvä kohkaaminen. Frankfurtista tarttui mukaan kaikenlaista jännää, jota varmaan nähdään joskus myöhemmin suomeksikin. Helsingin kirjamessuilla puolestaan kävin katsomassa vain yhden haastattelun. Scriptumin nettisivut eivät Tiinan kirjasta paljoa kerro, mutta Aaveiden kaupunki - kummitustarinoita Vaasasta näytti syystäkin kiinnostavan messuyleisöä.

Jonakin päivänä vielä ehkä ehdin lukemaankin taas jotain.

Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Tämä blogi on viettänyt pitkään hiljaiseloa, joka todennäköisesti jatkuu. Syy on lauantaisessa Aleksis Kiven päivässä, jota vietettiin näissä merkeissä.

Sarjisfestarit

Sarjisfestareihin pätee sama kuva kuin vuosi sitten. Ja eihän se tilaisuus siitä miksikään muutu: Gloriassa on hikistä ja tunkkaista mutta hipit ovat hyväntuulisia*. Myyntipuheen ansiosta mukaan lähti Circus Cygan ja samojen tekijöiden aiempi julkaisu, 11 vaille keskiyö.


*Hipillä tarkoitetaan tässä paitsi pitkätukkia myös kaikkia muita hörhöjä ja muuten vain sarjakuvatyyppejä.

Dick-elämäkerta

Kaikki oikeat dickheadit ovat varmasti lukeneet Emmanuel Carreren Philip Dick -elämäkerran I Am Alive and You Are Dead jo ajat sitten, mutta itse sain sen käsiini vasta nyt. Oikeastaan elämäkerta on aivan väärä sana kuvaamaan tuota kirjaa, vaan alaotsikko, A Journey into the Mind of Philip K. Dick kertoo kaiken oleellisen. Kyseessä on osin fiktiivinen, osin faktoihin perustuva matka Dickin pään sisälle. Ja se ei ole mikään mukava paikka olla.

Kirja on hieno. Vaikea kuvitella muunlaista "elämäkertaa" Dickistä.

Syksyn kirjoja

Kaikkialla puhutaan syksyn kirjoista, joten onhan se aika käsitellä niitä täälläkin – erittäin pintapuolisesti.

Markon Käärinliinat olen ainoana kotimaisista lukenut. Suosittelen.

Käännöskirjallisuudesta on helpompi poimia tuttuja ja hyväksi havaittuja nimiä:
T. C. Boyle: Hatka City
Sana Krasikov: Vielä vuosi
Per Petterson: Hevosvarkaat
Richard Powers: Muistin kaiku
Jason Goodwin: Bellini-kortti

Ja onhan siellä tietenkin kaikenlaista joutavanpäiväistäkin, mutta eipä mainita niitä nyt tässä lain.

Käärinliinat katkaisivat Larsson-putken

Markon blogissa on keskustelua Stieg Larssonin Millennium-trilogiasta, jonka kolmas osa on minulla ns. työn alla. Olen taistellut urhoollisesti tähän asti, loppu häämöttää jo - ja kirja on jäämässä kesken. Nyt ei saisi luovuttaa, vaikka normaalisti hylkäänkin kirjan kuin kirjan todella helposti. Tästä vain on tullut jonkinlainen päämäärä itsessään. Kasitonninen. Ehkä harjoittelen tällä jotain vieläkin möhkälemäisempää varten.

Joka tapauksessa Käärinliinat katkaisi Millennium-putken hetkeksi. Larssonin ruotsalaisesta hyvinvoinnista kaipaa nimittäin välillä lomalle. Oikeastaan koko kirjasarjan ongelma on sen "toiminta"ympäristön loputon ruotsalaisuus. Kaikesta keskustellaan kaikkien kanssa, jokainen asia tehdään selväksi, jokainen mielipide kysytään. Juuri kun kerronta uhkaa kääntyä jännityksen puolelle ja olisi aika toimia, ryhdytään keskustelemaan toimimisesta. Vi måste diskutera det här... Minulla on mielikuva, että kaikilla trilogian henkilöillä - fantasiahahmo Lisbeth Salanderia lukuun ottamatta - on vakuutusasiat kunnossa, hyvät veriarvot ja uusi pyöräilykypärä (koska se on turvallisempi kuin vanha, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa).

Yöpöytälukemistoksi Millennium-trilogia kuitenkin sopii erinomaisesti. Suurin piirtein joka toinen luku loppuu siihen, että joku painuu sänkyyn ja nukahtaa välittömästi. Siihen on turvallista lukijankin uinahtaa.