Graham Joyce on niitä kirjailijoita, jotka jossain toisessa todellisuudessa olisivat ansaitusti paljon tunnetuimpia kuin ovat tässä nykyisessä. The Silent Land saattaa olla sieltä yleisöystävällisimmästä päästä, ja kun elokuvasuunnitelmistakin huhuillaan niin kenties tästä tulee se läpimurto massan tietoisuuteen.

Vähänkään genretavaraa lukeva näkee loppuratkaisun hyvissä ajoin etukäteen, mutta yllätyksettömyydellä ei ole merkitystä, jos matka on miellyttävä. Olen viehättynyt tällaisiin aika simppeleihin pienoisromaaneihin, jotka lukaisee välipalana melkeinpä kertaistumalta. Aina ei kaipaa vuoristorataa. Joskus possujuna on juuri sopivan vauhdikas.



Tämä blogi muuten tuskin tulee edelleenkään päivittymään usein, koska sen tehtävä on toimia verryttelyalustana muita kirjoitushommia varten.

Helsingin kirjamessut

Helsingin kirjamessut eivät aivan rikkoneet 80 000 kävijän rajaa mutta melkein. Kirjat taisivat myös käydä kaupaksi, sillä en löytänyt Antti Nylénin enkä Tommi Melenderin esseekokoelmaa. Jälkimmäistä tosin jäljitin ensin epähuomiossa WSOYn osastolla – pistetään neljännen messupäivän piikkiin. Esseisiin varatut maitorahat menivät sitten sarjakuviin: Kramppeja ja nyrjähdyksiä ja Blacksad.

Hylkäyskirje

Tämä hylkäyskirje ei turhia kainostele.

Mitäpä siihen lisäämään.

Vaikea hahmottaa, että tästä on jo vuosi. Vapaan lukemisen määrä on laskenut dramaattisesti. Jonakin päivänä vielä luen jonkin kirjan, joka ei millään tavalla liity työhöni, ja kirjoitan siitä arvion...

FBF10

Frankfurtin kirjamessuilla selvisi, mitä seuraavaksi luetaan. Ja huhujen mukaan eräällä kotimaisella kirjailijalla on nyt melkoinen määrä vientiä maailmalla. On jokseenkin harvinaista, että ulkomaiset agentitkin pöhisevät suomalaisesta kirjailijasta ja kirjasta. Jännittävää!

Sarjakuvafestivaalit 2010

Tämä blogihan päivittyy ihan käsittämätöntä tahtia. Huh huh! Armeliaampi kirjoittaja olisi päästänyt moisen jo päiviltä, mutta kitukoon nyt vielä hetken.

Helsingin sarjakuvafestivaalit olivat tällä kertaa pimeän ja ahtaan Glorian sijaan Lasipalatsin aukiolla ja läheisyydessä. Suunnitelmallisempi festarikävijä olisi ottanut ohjelmasta selvää ennakkoon, mikä olisi ollut enemmän kuin suotavaa, sillä ohjelmatietoja oli jokseenkin mahdotonta bongata enää tuolta teltasta.

Muutamat pennoseni sijoitin JP Ahosen tuotantoon.

Tulipas taukoa tämänkin blogin päivityksiin. Ehkä olisi pitänytkin antaa hiljaisen kuoleman viedä koko kuihtunut touhu.

Suurin syy on tietenkin se, ettei huvin vuoksi lukemiseen oikein ole aikaa. Mitä nyt Hurja kroko ja värit on tullut luettua noin tuhat kertaa.

Kirjoittavia ihmisiä kiinnostanee Guardianin haastattelemien kirjailijoiden kymmenen säännön listat.